Sluggerflyn eli Super Meat Boy 3D:n kehittäneen studion perustajat, taiteellinen johtaja Dominik Plassmann ja kenttäsuunnittelun johtaja Christian Patorra, ovat tunteneet toisensa siitä saakka, kun he alkoivat opiskella pelisuunnittelua yli kaksi vuosikymmentä sitten. He valmistuivat vuonna 2010 samaan aikaan, kun alkuperäinen Super Meat Boy julkaistiin. Se oli osa silloin uutta indie-pelien aaltoa, joka mullisti pelialan ekosysteemiä.

”Alalla tapahtui iso muutos, koska ennen Super Meat Boyta indie-pelit eivät juurikaan olleet juttu”, Plassmann kertoi Epic Games Storelle. ”Nuorena kehittäjänä oli hyvin kiinnostavaa todistaa muutosta, etenkin kun näki Indie Game: The Movien ja sen, että pieniäkin pelejä on mahdollista tehdä ja niillä pystyy saavuttamaan menestystä.”

Siitä huolimatta molemmat myöntävät, ettei pelin haastavaakin haastavampi 2D-tasohyppely ollut heidän vahvuuksiaan, kun he aloittivat Super Meat Boy 3D:n kehittämisen. Sluggerfly perustettiin yli vuosikymmen sitten, ja siitä asti studio on keskittynyt kehittämään 3D-tasohyppelyitä, kuten Ben and Ed, jossa pelataan groteskissa peliohjelmassa kamppailevana zombina, ja Hell Pie, joka on Nintendo 64 -aikakauden keräilymaratonpelien innoittama.

Silti heidän ammattitaitonsa houkutteli Super Meat Boyn tekijäjäsen Tommy Refenesin ja julkaisija Headupin ehdottamaan kaksikolle, että he tekisivät 3D-version Meat Boy -pelistä. Aluksi kaksikko suhtautui ajatukseen epäilevästi. 2D-pelien muuttaminen 3D:ksi on aina ollut haaste. Jokaista Super Mario 64:ää kohden on ollut enemmän yritelmiä, jotka epäonnistuivat tavoittamaan alkuperäispelin olemuksen uudella näkökulmalla. 

”2D-pelin kääntäminen 3D-peliksi on aina haastavaa, etenkin jos peli on yhtä nopeatempoinen ja tarkkuutta vaativa kuin Super Meat Boy”, Plassmann sanoi.
 

3D-prototyypittely

Haastavuuden mielessä pitäen he päättivät aluksi luoda prototyypin konseptista selvittääkseen, voisiko Meat Boy edes toimia 3D:nä. Ensimmäinen prototyyppi, joka Patorran mukaan muhii edelleen tiimin kovalevyllä, olikin nimeltään Super Meat Boy 64.

”Ensimmäinen ajatus oli seurata Super Mario 64:n mallia ja käyttää pelissä avoimempaa maailmaa ja vapaata kameraa”, Plassmann selitti. ”Huomasimme pian, ettei se varmaankaan ollut paras idea Super Meat Boyn tapauksessa, koska pelissä on todella keskityttävä hahmon nopeaan liikkeeseen ja ruudulla tapahtuu paljon asioita.”

Siitä huolimatta he jatkoivat inspiraation hakemista Nintendon tasohyppelymaskotista. Lopulta he päätyivät käyttämään paikoillaan pysyvää kameraa, kuten Super Mario 3D World -pelissä, joten Super Meat Boy 3D:n kentät on suunniteltu 45 asteen näkökulmasta.

”Super Meat Boyssa kysymys ei koskaan ollut: ’Minne pitää mennä?’ Kysymys on enemmänkin: ’Kuinka ylitän nämä esteet?’” Patorra selvensi. ”Oikeastaan emme tehneet päätöstä itse, sillä esittelimme prototyypin kolmella tai neljällä eri kamerakulmalla varustettuna testattuamme eri versioita. Valinta parhaasta lähestymistavasta tehtiin juteltuamme Headupin ja Team Meatin kanssa. Onneksi kaikki olivat yhtä mieltä valitsemastamme vaihtoehdosta.”

”Se tekee kaikesta vähän helpompaa pelaajan kannalta, koska hänen tarvitsee keskittyä vain liikkumiseen. Tuntuman puolesta tuloksemme on jokseenkin lähellä ensimmäistä Super Meat Boyta”, Plassmann lisäsi.

Kun pääsimme testaamaan Super Meat Boy 3D:tä tämän vuoden gamescom-tapahtumassa, havaitsimme lyhyen ja ytimekkään (sekä rankaisevan) demon olleen klassiselle tasohyppelylle uskollinen 3D-versiointi. Aivan kuten alkuperäispelissä 3D:ssäkin pelataan pikkuruisella lihamötikällä, jonka on juostava ja hypittävä nopeasti kenttien läpi saavuttaakseen Bandage Girlin, ennen kuin toiminta siirtyy pikaisesti uuteen kenttään. Super Meat Boy 3D:ssä tasohyppelytahti on aivan yhtä ripeä, ja Meat Boy myös jättää jälkeensä samanlaisen verivanan. Jos jokin runsaslukuisesti vastaan tulevista tappavista ansoista onnistuu katkaisemaan elämänlangan, uudelleen aloittaminen on sekin yhtä rivakkaa kuin alkuperäisessä, mikä lieventää mahdollista turhautumista.

”Sääntömme kenttien suunnitteluun on käytännössä se, että ne pitäisi pystyä läpäisemään 15–25 sekunnissa”, Patorra esitteli. ”Totta puhuen ne ovat vähän pidempiä verrattuna Super Meat Boyhin, koska kyseessä on 3D ja meillä on paljon enemmän tilaa. Useimmiten haluamme silti pitää kentät mahdollisimman lyhyinä.”

Napakkuus ulottuu myös kenttävalikkoon, vaikka Sluggerfly lisäsi myös maailmankartan, jolla voi kävellä. Plassmann tarkensi tarkoituksen olevan juuri se, että pelaaja voi valita mielensä mukaan. ”Halusimme säilyttää Super Meat Boyn flow’n, joten maailmassa ei tarvitse kävellä. Kentän voi yksinkertaisesti aloittaa ja suorittaa ja siirtyä sitten seuraavaan. Se on käytännössä pelaajan valinta.”
 

Tuoretta lihaa

Vaikka Sluggerfly kehittää Super Meat Boy 3D:tä, läheinen yhteistyö Refenesin ja Team Meatin kanssa takaa, että uusi peli säilyttää alkuperäisen Super Meat Boyn olemuksen. Se pätee myös nimikkohahmoon, joka on päässyt pitkälle vaatimattomasta flash-animaatioversiostaan. Meat Boyn uudelleensuunnittelu 3D-malliksi vaati useita yrityksiä, joista ensimmäistä Sluggerfly myöntää pitäneensä melko outona. Kuten Patorra kuvaili: ”Hän näytti vähän ihmismäiseltä!”

”Niin, vähän ihmismäisemmältä, karmivammalta ja yksityiskohtaisemmalta”, Plassmann täydensi. ”Mielestäni Team Meat oli oikeassa tuodessaan hahmon hieman lähemmäs alkuperäistä. Tämänhetkinen versiomme on hyvin lähellä ensimmäisen pelin Meat Boyta.”

Patorran mukaan heillä on ollut melko vapaat kädet siihen, millaisen lähestymistavan he ottavat Super Meat Boy 3D:hen. ”Tietysti meidän on kunnioitettava alkuperäistä IP:tä, mutta mielestäni meillä on paljon valinnanvaraa etenkin siksi, että universumi ei ole mitenkään erityisen kiveen hakattu. Jos jokin sopii pelin ja sarjan yleiseen tunnelmaan, miksikäs ei?”

Tiimi haki viitekohteita aiemmista peleistä. Unreal Engine 5:n käyttö Meat Boyn tuomiseksi kolmeen ulottuvuuteen tarkoitti, että kentät voitiin luoda yksityiskohtaisemmiksi kuin mitä alkuperäispelin yksinkertaisen charmikkaat grafiikat mahdollistivat. Liian runsaat yksityiskohdat voisivat kuitenkin heikentää kentän hahmottamista etenkin siksi, että Meat Boy on suhteellisen pieni kuutio kokonaisnäkymässä.

”Sanoisin tuurin käyneen siinä, että Super Meat Boy Forever julkaistiin näiden pelien välissä, sillä se lisäsi yksityiskohtia runsaasti”, Patorra totesi. ”Emme missään vaiheessa koettaneet kopioida Foreverin tyyliä, mutta koska se oli paljon yksityiskohtaisempi, se antoi meidän säätää 3D-tyyliämme enemmän.” Selvä muutos 3D-versioon on myös se, että alkuperäispelin ikoniset pyörösahat muuttuivat sylinterimäisiksi lihamyllyiksi, jotka ulottuvat reitin laidasta laitaan leveyssuunnassa. 

Vaikka Meat Boyn liikkeiden sovittaminen 3D:hen toi sekin haasteita, ratkaisu oli aina saatavilla. Esimerkiksi syvyyden hahmottamista ja tasohyppelyn tarkkuutta parannettiin lisäämällä ympyrä laskeutumispisteen merkiksi. Osaltaan Super Meat Boy 3D:n liikkumisvaihtoehdot ovat ilmaisuvoimaisempia kuin ennen. Pelissä voi tehdä ilmasyöksyjä (mikä oli mahdollista myös Super Meat Boy Foreverissä) sekä nopeita vertikaalisia pudottautumisia. Molemmat auttavat 3D-tilassa navigoimisessa. Seinähyppelykin onnistuu dynaamisesti sen sijaan, että vain hypittäisiin edestakaisin.

Lisäksi uusi ulottuvuus mahdollistaa seinäjuoksut, mikä olikin jo hankalampi toteuttaa. ”Useimmille pelaajille seinillä juokseminen on tuttua muista peleistä, mutta se ei useinkaan ole dynaamista, koska seinään kiinnitytään vain, jotta voidaan juosta tietyssä kaaressa ja hypätä sitten pois”, Plassmann selitti. ”Meidän oli säädettävä seinäjuoksua paljon. Kulma, jossa seinää lähestytään, ja nopeus ovat tärkeitä tekijöitä. Oli aika konstikasta löytää ratkaisu, joten teimme paljon pelitestausta.”

Tiimi kokeili monia muitakin liikkeitä erityisesti Super Meat Boy 64 -vaiheessa, mutta lopulta päätettiin, että Meat Boyn liikkumisvaihtoehtojen ei pitäisi poiketa liikaa aiemmista peleistä.

”Päädyimme pitämään liikkumisen aika yksinkertaisena”, Patorra sanoi. ”Totta puhuen meillä on jo mahtavat liikkumiskeinot. Meat Boy voi kiivetä käytännössä kaikkialla loputtomasti. Hän ei tarvitse muita superhienoja liikkeitä.”

Hardcore-saavuttajat voivat yrittää hallita lisähaasteita jokaisessa kentässä. Niihin kuuluu esimerkiksi A+-tason saavuttaminen voittamalla jokaiselle kentälle asetettu aikaraja sekä kerättävien laastareiden hankkiminen. Plassmann vahvisti myös, että Dark World -kentät eli tavallisten kenttien ekstrapirulliset versiot tekevät paluun. Vastaavia oli mahdollista avata alkuperäisessä Super Meat Boyssa.

Sluggerfly joka tapauksessa lisäsi Super Meat Boy 3D:hen järjestelmällisempää rakennetta toivoen, että se tekisi pelistä lähestyttävämmän uusille pelaajille, jotka voisivat muuten turhautua, kun vaikeustaso yltyy pelin edetessä.

”Tällä hetkellä jokaisessa maailmassa on 15 kenttää ja pomokenttä. Edistyminen ei ole lineaarista. Kohteita voi valita kartalla vapaasti”, Patorra esitteli. ”Jos ei pääse läpi jotakin kenttää, voi jättää sen sikseen, kokeilla jotakin toista kenttää ja palata myöhemmin yrittämään uudestaan. Jokaisesta maailmasta täytyy läpäistä vähintään 10 kenttää, jotta pomokenttä aukeaa. Pomon päihitettyään voi siirtyä seuraavaan maailmaan.”

Toistaiseksi Super Meat Boy 3D on herättänyt positiivisia reaktioita ensimmäisen julkisen esittelynsä myötä, joka tapahtui tämän vuoden Gamescomissa. 15 vuotta indie-klassikon julkaisun jälkeen jatko-osaa syynätään kahdelta kantilta, koska kyse ei ole ainoastaan pitkäaikaisten fanien tyytyväisyydestä. Tarkoituksena on miellyttää myös uuden sukupolven pelaajia, jotka eivät välttämättä koskaan pelanneet ensimmäistä peliä saati tiedä sen flash-alkuperästä.

Plassmannin mielestä tasohyppelypeli on joka tapauksessa tunnistettava omanlaisestaan yksinkertaisuudesta. ”Juttelemme tietysti usein kehittäjille ja ihmisille, jotka pitävät pelaamisesta, ja useimmiten he tietävät Super Meat Boyn”, Plassmann kertoi. ”Luullakseni Meat Boyn olemus on aika lähestyttävä. Tarina ei ole monimutkaisimmasta päästä, ja kun hahmon näkee, se painuu mieleen. Siispä kokonaisuudessa on paljon sellaista, jonka arvelen toimivan hyvin uusien pelaajien kannalta. Vaikkei olisi pelannut aiemmin, konsepti toimii.”

Gamescomissa oli myös pikapeluuhaaste, joka järjestettiin yhdessä Games Done Quick -tapahtuman kanssa. Se on hyvä merkki siitä, että pelissä on paljon koettavaa yhteisön hardcore-jäsenille. Kuten Patorra huomautti: ”Ihmiset tulevat keksimään todella luovia tapoja läpäistä kentät. Osaa niistä olemme osanneet odottaa, ja moni tulee yllättämään meidät!”

Super Meat Boy 3D julkaistaan Epic Games Storessa vuoden 2026 alussa.