Uutiset
The Greenening on rentouttava mutta radikaali tutkimus siitä, miten pelaamme kliksuttelupelejä
R
Rachel Watts
Yksi kliksuttelupeli kuitenkin lähestyy genreä introspektiivisemmin, ja se on Erkberg Gamesin The Greenening. Se sisältää kaikki inkerementaalipeleistä tutut pelimekaniikat, mutta teemat, tunnelma ja pelaajan perimmäinen tavoite poikkeavat valtavirrasta.
Taimesta versoon
The Greenening on rento kliksuttelupeli, jossa tehtävänä on palauttaa kuoleva planeetta ennalleen. Tämä onnistuu muuttamalla uhkan tukahduttama joutomaa eläväiseksi uudeksi maailmaksi. Käyttämällä pilvien vesipisaroita pelaaja huuhtelee pois tuhkakerroksia planeetan pinnalta ja paljastaa resursseja, jotka auttavat avaamaan uusia kykyjä ja päivityksiä tuhkan puhdistamista varten. Kun vesipisarat loppuvat, päivä päättyy, ja uuden päivän aloittaminen tarkoittaa uuden maapalan palauttamista ennalleen.
Pelin yksin kehittäneen Erik Schulzen mukaan The Greenening -pelin konsepti alkoi muotoutua noin kaksi vuotta sitten. ”Aloitin pelin konseptoinnin loppuvuodesta 2024 ja prototyypin tekemisen alkuvuodesta 2025”, Schulze sanoo. ”Tämä johti mukavasti täyden pelin kehittämiseen, mitä olen tehnyt siitä lähtien.”
Schulze selittää, että vaikka projekti käynnistyi suhteellisen äskettäin, idea on kypsynyt hänen mielessään yli vuosikymmenen ajan. Idean varhaisin versio oli peli, jonka hän teki 48 tunnissa pelijamiin vuonna 2016. Kyseinen pelijami oli Ludum Dare 31, jonka teemana oli ”koko peli yhdellä ruudulla.” Tämä pelin varhainen versio oli toiminnallisempi, ja se yhdisteli tornipuolustus- ja strategiapelien elementtejä. Se oli kaukana siitä, mitä pelistä lopulta tuli, mutta se tarjosi idearikkaan maaperän, josta The Greenening pääsi kasvamaan.
“Se oli myös kliksuttelupeli, ja ydinajatus kuivan maiseman kastelemisesta ja sen saamisesta jälleen kukkimaan kulki mukanani vuosien ajan,” Schulze sanoo. “Yritin ajoittain luoda siitä prototyyppejä erilaisilla mekaniikoilla, mutta mikään ei oikein toiminut. Ennen tätä siis.”
Schulze kuvailee itseään harrastelijapelinkehittäjäksi, joka on tehnyt pelejä yli kaksikymmentä vuotta. Teininä hän teki pelejä ensin RPG Makerilla ja siirtyi sitten Flashiin ja Construct 2:een. Valmistuttuaan opinnoistaan hän liittyi indie-kehittäjä Studio Fizbinin palvelukseen alkuvuodesta 2017 Unity-kehittäjäksi, kunnes vuonna 2021 hän heittäytyi soolokehittäjäksi. ”Pääasiallinen taustani on ohjelmoinnissa, mutta luotuani vuosien saatossa monia pieniä, valmiihkoja pelejä – ennen kaikkea pelijameissa – olen oppinut paljon myös pelinkehityksen muista osa-alueista.”
Fizbin-työn jälkeen ja tehtyään vuosia henkilökohtaisia projekteja Schulze julkaisi ensimmäisen pelinsä, Recollectionin, huhtikuussa 2023. Recollection on lyhyt kävelysimulaattori, jossa pelaaja saa yhteyden luonnon eri puoliin minipelien kautta. Aivan kuten The Greeneningissä, pelin pääteema on luonnon arvostaminen. Tämä onkin aihe, jota Schulze aikoo käsitellä työssään jatkossakin.
”Rakastan luontoa aivan valtavasti. Metsissä ja vuoristomaisemissa kulkeminen on yksinkertaisesti parasta mitä tiedän. Siitä on tavallaan muodostunut yleinen teemani pelinkehittäjänä”, Schulze sanoo. ”Mielestäni ihmisiä ei voi koskaan muistuttaa liikaa siitä, että meidän on pidettävä hyvää huolta luonnosta. Peleilläni haluan lisätä tietoisuutta luonnosta ja arvostusta sitä ja kaikkea sen käsittämää kohtaan.”
Recollection pohdiskelee luonnon arvostamista, kun taas The Greeneningissä pelaaja kasvattaa luontoa itse aktiivisesti. Se on kliksuttelupeli, jossa on kyllä kyse tuotannosta, mutta tällä kertaa tuotanto on vain kyky auttaa planeettaa. Genrelle uskollisesti peli tarjoaa toistosta kumpuavaa lohtua ja hauskuutta, mutta se ei sisällä suurta lukua, jonka jatkuvaa kasvua voisi seurata. Pelaaja saa tutut dopamiiniryöpyt kykyjen päivittämisestä ja avaamisesta, mutta keskiössä ei ole pääomatuotanto – kyse on täysin erilaisesta kasvusta.
Edes avattavat kyvyt eivät tunnu niin päällekäyviltä kuin muissa vastaavissa peleissä. Demossa näitä ovat esimerkiksi pilvien kyky pidättää enemmän vettä, vesipisaroiden suurentaminen ja veden uusiutuminen ajan myötä. Mikään ei nopeudu, vaan pelin tahti pysyy täysin muuttumattomana. Tunnin pelaamisen jälkeen saatavilla ei näytä olevan mitään päivityksiä, jotka häiritsisivät pelin rentoa tunnelmaa. Vaikka kykypuusta saisi avattua suurimman osan, maiseman kastelu ei lopu.
Näiden kehityspäätösten tuloksena on hidastempoinen inkrementaalinen peli. Peli tuntuu olevan vähemmän kiinnostunut vangitsemaan pelaajan huomion kuin muut genren pelit. Kun maisemaa kastelee, pisarat voi pudottaa itse klikkaamalla tai olla klikkaamatta lainkaan, jolloin ne putoavat vapaasti luonnollisessa rytmissä. Kun pisaroiden antaa pudota luonnollisesti, rauhoittavan lo-fi-syntikkamusiikin tahdittama kokemus tuntuu ihanan meditatiiviselta.
Rauhallisuutta kaupallisuuden sijaan
Vaikka The Greeneningin rentouttava tunnelma todennäköisesti lievittää pahimmatkin migreenit, Schulze korostaa, kuinka tärkeää oli saada pelin etenemisjärjestelmä kohdalleen. ”Sujuvan ja motivoivan kulun varmistaminen koko kokemuksen läpi on tämän peligenren ydin”, Schulze sanoo. ”Kaikki muut seikat ovat toissijaisia sille.”
Tämä genren "ydin" on jotain, mitä Schulze on oppinut pelaamalla muita pelejä, sekä lajityypin klassikoita että uudempia julkaisuja. ”Nodebuster ja Digseum ovat ehdottomasti ne kaksi peliä, jotka aloittivat nykyisen ’lyhyiden aktiivisten kliksuttelupelien’ aallon”, hän sanoo. ”Oma historiani inkrementaalipelien parissa ulottuu kuitenkin kauas genren alkuaikoihin. Ensimmäiset pelit, jotka herättivät kiinnostukseni, olivat A Dark Room ja Candy Box. Molemmat olivat tuohon aikaan varsin silmiä avaavia pelejä. Tuoreempia suosikkejani ovat Astro Prospector, Tower Wizard ja Far Fishing.”
On mielenkiintoista, miten The Greenening onnistuu tasapainottamaan rennon tunnelman ja pelaajan motivoimisen jatkuvalla etenemisellä edeltäjiensä tapaan. Nämä saattavat aluksi vaikuttaa täysin vastakkaisilta lähtökohdilta, mutta ne yhdistyvät pelissä hienosti puutarhanhoitoon ja luontoon liittyvien teemojen ansiosta.
Planeetan ennallistamisen ja päivitysten avaamisen ohella pelaajalla on puutarha, jossa hän voi kasvattaa kasveja ja kukkia. Merkittävä osa The Greenening ‑pelin etenemistä on seurata puutarhan kasvamista yhä suuremmaksi. Kasvit kerryttävät myös resursseja, joita voi käyttää päivityksiin ja kykyihin. Resurssien kerääminen ja kehittäminen saavat tässä kuitenkin uuden merkityksen. Istuttamisen ideana on kasvattaa lisää. Pelaaja voi jopa mukauttaa puutarhan asettelua, siirtää keräämäänsä kasvillisuutta ja vaihtaa kukkien värejä, jos puutarhanhoidon esteettisemmät puolet viehättävät. Tai sitten voi antaa kaiken kasvaa satunnaisesti ja vaalia luonnon kapinallista henkeä.
The Greenening on rentouttava kliksuttelupeli, mutta sen puutarhamekaniikat mullistavat käsityksemme koko genrestä. Se muuttaa täysin sen, miten lähestymme työprosesseja ja tuotantoa – radikaalilla mutta lempeällä tavalla.
The Greenening on tulossa pian Epic Games Storeen.