Uutiset
Warhammer 40K: Dark Heresy asettaa pelaajan imperiumin inkvisiittorin kenkiin ja saa valmistautumaan käsiensä likaamiseen
A
Alyssa Mercante
Dark Heresy lupaa kattavaa ja tiivistä roolipeliä, joka sallii pelaajien asettaa omat moraaliset rajansa, joita he todennäköisesti kyseenalaistavat pelin joka askelella. Calixis Sectorille ei tultu korjaamaan vääryyksiä tai auttamaan ongelmaisia kansalaisia. Tehtävä on varmistaa, ettei kukaan tee mitään, mikä ei palvele Imperiumia – ei ainakaan ilman erillislupaa.
Shestov aloittaa esittelyssä olevan demon kohdasta, jossa ensimmäistä lukua olisi pelattu noin 15 tuntia. Miljöönä on hive cityn (”pesäkaupunki”) alemmat kerrokset, joissa toksinen lieju nuoleskelee rantoja. Alamaissa on huumeita, rikollisuutta, mutantteja ja kuolemaa, paljon kuolemaa. Joku tappaa ihmisiä, ja haluamme tietää, miksi. ”Ei siksi, että välittäisimme paskaakaan, vaan siksi, että joku tekee päätöksiä ilman Imperiumia”, Shestov sanoo.
Hänen ohjatessaan joukkoaan avaruudessa Shestov korostaa ylpeästi visuaalisia yksityiskohtia, kuten seinää, johon on maalattu kadonneiden kasvoja, miestä, joka kastautuu omasta tahdostaan toksiseen nesteeseen, ja lyhyttä välianimaatiota, joka näkyy hänen ”tarkastellessaan” jättimäistä poraa.
”Olen ylpeä siitä”, hän hymyilee. Owlcat päivitti grafiikkoja ”kaikin mahdollisin puolin” Dark Heresyyn, mikä vaati heiltä drastisia muutoksia sisäiseen työjärjestelmään, koska he eivät voineet käyttää edellisten pelien resursseja – Dark Heresy ei ole Rogue Traderin jatko-osa, vaan täysin uusi tarina.
Tässä tarinassa Owlcat tahtoo nojautua enemmän tutkimiseen ja tutkimustyöhön. Inkvisiittorina pelaajan sana on saarnaa, ja jos tehtäväkseen saa etsiä vastaukset kuolleiden kaivostyöläisten tai kadonneiden tarvikkeiden tapauksiin, tahtoohan sitä edetä asianmukaisella tarkkuudella tehdäkseen huolella harkitun päätöksen, vai mitä?
Shestov esittelee, kuinka Dark Heresyssä tutkitaan tapauksia etsimällä vihjeitä ja konsultoimalla omaa joukkoa, jonka jokainen jäsen tarjoaa oman osaamisensa. Aseasiantuntija voi kertoa, kuinka veressä uitetulla metallilattialla makaava ruumis todennäköisesti halkaistiin laserilla, kun taas lääkitsijä voi antaa vihjeitä siitä, milloin se tapahtui.
Silmämunakuvakkeet ilmaisevat tutkimusten tavoitteet, kun taas muistikirja auttaa pysymään niistä ajan tasalla sekä suorittamaan lisätutkimuksia tarpeen mukaan. Esittelyn aikana meille näytettiin tutkimus inkvisiittori Millicentilialle, joka tahtoo tietää, miksi hänen kaivausryhmänsä katosi. Ryhmä tarkastaa huoneen, jossa heidät viimeksi nähtiin, tutkii jokaisen tavoitteen ja tekee päätelmiä ennen puhumista Millicentilialle, joka kyseenalaistaa osan asioista, mutta hyväksyy muut.
”Yleensä etsiväpeleissä ihmiset miettivät, mitä kehittäjät haluavat pelaajan tekevän”, Shestov sanoo. Mutta Warhammer 40K: Dark Heresy -pelissä tutkimuksille ei ole ”oikeaa” tai ”väärää” vastausta, eikä kerrontaa ole suunniteltu hienovaraisesti ohjaamaan tiettyyn suuntaan. ”Pelaaja tekee päättelyn itse omassa mielessään”, Shestov sanoo. Tutkimus johti meidät luolastoon, jossa työläisiä pidettiin vankina, mikä ajautui saumattomasti vuoropohjaiseen taisteluun.
”Siinä pikku pojuni on”, Shestov vitsailee valitessaan joukkiostaan jättimäisen Ogrynin (eli poikkeavan kookkaan mutantti-ihmisen) ja lähettäessään hänet huoneeseen, jossa vankeja pidetään. ”Hän ei varmasti kuole.”
Vuorossa on pidemmän puoleinen hetki vuoropohjaista taistelua, johon sisältyy joitakin uusia ominaisuuksia, kuten keskittymiskyvyt. ”Yleensä tietokoneroolipeleissä ei ole tarkka-ampujaa, joka voi tappaa yhdellä osumalla”, Shestov sanoo. Dark Heresyssä tietyt viholliset voivat kuitenkin käyttää ”keskittymiskykyä”, kuten heittää kranaatin tai tehdä melko suuren iskun sinisellä kaarella. Shestovin mukaan se on varoitus, joka sanoo: ”Tapan sinut, jos et tee jotakin.” Vihollisen keskittyminen on murrettava tietyssä ajassa (ja se onnistuu tekemällä viholliseen tarpeeksi vahinkoa tai murskaamalla hänen moraalinsa, jolloin hän alkaa epäillä itseään), muutoin on itse mennyttä.
Kun taistelu etenee edessämme, Ogrynistä tulee ihmiskilpi vangeille, joita hän suojaa tulitukselta. Shestov virnistää tehden selväksi, että juuri tämän tähden hän lähetti Ogrynin: hänen tehtävänsä on olla ihmiskilpi, kun loput joukon jäsenet taistelevat tiensä hänen taakseen.
Shestov esittelee ”tarkkuusiskukyvyn”, joka sallii pelaajan valita, mihin hän tähtää tulevan iskunsa (esim. vihollisen päähän, käsivarsiin, jalkoihin tai sydämeen), mikä vaikuttaa radikaalisti yhteenoton etenemiseen. Päähän ampuminen estää vihollista käyttämästä kykyjä, kun taas käsivarsiin tähtääminen tekee aseesta hyödyttömän ja jalkoihin osuminen estää liikkumisen.
Owlcatin tiimi on myös hyvin ylpeä Warhammer 40K: Dark Heresyn uudesta moraalijärjestelmästä, jolla saa oikein käytettynä viholliset säikähtämään niin, että he antautuvat. Jos moraalia heikentää tarpeeksi esimerkiksi tappamalla vihollisryhmän johtajan, he luopuvat taistelusta. ”Monikaan peli ei tarjoa vähennettyä pelattavuutta”, Shestov vitsailee. ”Mutta se on kuin shakkia: jos on voitolla, miksi jatkaa?”
Warhammer 40K: Dark Heresy vaikuttaa kasvattavan Owlcat Gamesin ennestään vaikuttavaa roolipelikirjastoa. Peli on tuttu mutta uusi, laaja mutta keskitetty sekä synkkä ja tiivistunnelmainen, kuten Warhammerin universumiin sijoittuvalta peliltä voi odottaa.
Emme vielä tiedä julkaisupäivämäärää, mutta pelin voi nyt lisätä toivelistalle Epic Games Storessa.