Artikkeli
Gamescomissa kokeiltu Cronos: The New Dawn on rakkauskirje The Thingille ja Dead Spacelle
A
Alyssa Mercante
Cronosissa kasvoton ja nimetön nainen, jota kutsutaan vain nimityksellä Traveler (”kulkija”), kulkee tuhkan peittämässä versiossa Puolasta etsien ihmisiä, joiden noutoa hänen salaperäinen työnantajansa vaatii. ”Kulkijasta ei tiedetä paljoakaan”, Wojciech Piejko, yksi pelin ohjaajista, kertoo minulle. ”Tiedetään, että hän on hyvin kylmä, ankara ja lähes sotilaallinen tai robottimainen, mutta tapa, jolla hänet ja hänen matkansa nähdään, muuttuu dramaattisesti loppuun mennessä.”
Ensin hän on kuitenkin vain Traveler, eikä pelaaja ole varma, mitä hän tekee ja miksi. Cronosin tyly alku pakottaa nerokkaasti tekemään merkittävältä vaikuttavia valintoja, mutta on epäselvää, mitä niistä seuraa.
”Kuuntele heitä, jotka eivät puhu”, ääni kehottaa alussa. Sitä seuraa kuvaleikkaukset mustavalkoisiin uutisiin, joissa näkyy räjähdyksiä, kaasunaamareita ja kuolemaa, ja tapahtumia elävöittää ääni, joka muistuttaa avaruusaluksen törmäystä maahan. ”Lazarus-protokolla käynnistetty”, robottimainen ääni sanoo, ennen kuin kuulen, että edeltäjäni (kuka hän sitten olikaan) on kuollut ja minun on otettava hänen paikkansa. Sarja Rorschachin testejä ilmestyy näytölle Travelerin eteen, ja jokaisen kohdalla on vain kaksi valintavaihtoehtoa. Niitä seuraa pari yksinkertaista kysymystä, kuten ”mikä on tarkoituksesi”, ja peli tarjoaa vain epämääräisiä vastauksia, kuten ”tee tietä” tai ”tuo heidät takaisin”. Harkitsen jokaista, kun aivoni yrittävät parhaansa mukaan selvittää, kuinka nämä valinnat voisivat vaikuttaa minuun pelissä, jonka juonta en vielä käsitä.
”Otimme mielestäni riskin, kun loimme pelille näin kylmäkiskoisen aloituksen”, Piejko sanoo. Ja se kannatti.
Kun olen saanut käsiteltyä kysymykset (joista viimeinen on pikakierros sanojen mielleyhtymiä), tahdon innokkaasti päästä tutkimaan synkkää ja tuhkan peittämää Puolaa. Aseistettuna käsiaseella, joka voi muuttua kuten Jesse Fadenin ase Control-pelissä, pelaaja astuu karuun maailmaan etsimään edeltäjänsä jäänteitä. Aluksi peli muistuttaa Resident Evil- tai Dead Space -pelejä, kun ahtaudutaan halkeamien läpi, etsitään tarvikkeita hylätyistä kodeista ja hallinnoidaan pikkuruista tavaratilaa, mutta vihollisia kohdatessa Cronos poikkeaa drastisesti innoittajistaan.
Cronosissa vihollisista käytetään nimitystä Orphans (”orvot”). Ne ovat limaisia, inhottavan lonkeroisia ja ihmismäisiä hirviöitä, jotka voivat tuntua tutuilta, mutta ovat kaukana siitä. Tarkoitus ei ole paloitella epäkuolleita raaja raajalta, ja aluksi Orphanin peittoaminen vaikuttaa melko suorasukaiselta: kaadan ensimmäisen, joka murtaa oven ja syöksyy kimppuuni (avaten minulle kätevästi tarvitsemani tien), muutamalla laukauksella. Myöhemmin huomataan, että aivan kuten John Carpenterin The Thing, nämä luonnonoikut voivat sulautua yhteen muodostaen jättimäisen ällötysmöhkäleen. Jos Orphanin jäänteitä ei tuhoa, elävä vihollinen imee kuolleen itseensä ja omaksuu sen kyvyt.
”Ohjaamme toimintaa taktiikan puoleen, joten pelaajalta ei vaadita äärimmäistä tarkkuutta, vaan ajattelua”, Piejko selittää. ”Myöhemmin pelissä näkee erityyppisiä vihollisia. Kenet kaataa ensimmäiseksi? Ehkä mieleen tulee: ’Selvä, tapan tulittajan.’ Mutta sitten panssaroitu olento voi imeä ruumiin itseensä ja omaksuu kyvyn, minkä takia pelaaja joutuukin taistelemaan panssaroitua tulittajaa vastaan. Sellainen luo taktisia päätöksiä.”
Kun resursseja on saatavilla rajatusti, ei ole vain säästettävä panoksia, vaan myös valmistettava asioita harkiten. Elämäpakkauksen valmistaminen kuluttaa samoja resursseja kuin panosten teko, ja pelaajan on valittava: ryntäätkö huoneeseen valmiina tulittamaan pirulaisia lyijypaljoudella vai varmistatko, että pysyt itse pystyssä?
”Osa meistä varttui 1980-luvulla, joten tämä ei ole vain rakkauskirje selviytymiskauhupeleille (koska nähtävissä on Resident Evil- ja Dead Space -tunnelmaa), vaan koko vuosikymmenelle. Yhdistämme kaiken, kuten tarinan teemat ja estetiikan, kuin ostelisimme muistoja kaupasta. ’Haluan tämän, tämän ja tämän’”, Piejko sanoo.
Cronos: The New Dawn tuntuu fiksulta fuusiolta eräistä kauhun kuninkaista (niin pelien, elokuvien kuin muunkin osalta). Vaikka sain pelata vain lyhykäisesti, voin jo nähdä, kuinka pelaajat voivat helposti jäädä alakynteen kohdatessaan yhteen sulautuneen Orphan-massan ja miten ilahduttava kaaos siitä syntyy. En ollut varma, mihin ryhdyin Cronosin kanssa, mutta nyt voin sanoa, että odotan sitä todellakin innolla.
Pelin voi nyt ostaa ennakkoon Epic Games Storessa.
