Uutiset
The Expanse: Osiris Reborn tarjoaa Mass Effectin kaikua unohtumattoman scifi-teoksen siivin
C
Charlie Wacholz
Niin paljon kuin rakastankin mukaansatempaavaa scifiä, joka ei anna edes mahdollisuutta kyseenalaistaa itseään, sekin on hienoa, jos kaikelle on olemassa vastaus tai asioiden taustalla on teoreettista totuutta. The Expansen maailma on aina ollut sellainen sekä romaaneissa että TV:ssä, mutta samanlainen kokonaisvaltainen ja juureva ote ei usein toimi kovin hyvin scifi-videopeleissä. Siinä missä hyperrealismi ja simuloitu immersio voivat olla avaimia huipputulokseen esimerkiksi kaupungin tai historiallisen taistelun kuvaamisessa ja vaikkapa korkeapiirtoisen grafiikan tuotannossa, niiden hyödyt loppuvat lyhyeen taistelun, liikkumisen ja tutkimisen suhteen. Mitä syvemmälle kuvitteelliseen kaninkoloon peli menee, sitä vaikeampaa on tehdä joustamattomasta realismista mielekästä räiskintää. Tunnin mittaisessa peliesittelyssään Owlcat Games näytti taidokkaan itsevarmasti, kuinka heidän on onnistunut sukeltaa huolella tähän koloon The Expanse: Osiris Rebornissa.
Demossa seurataan päähahmoa, jonka pelaaja saa itse suunnitella, ja hänen kaksostaan, kun tarina alkaa salaperäisen ja kohtalokkaan katastrofin jälkimainingeissa. Pelaajahahmo ja hänen kaksosensa J pakenevat varastetulla aluksella. Eettisesti kyseenalaisen ja taka-ajatuksia omaavan Protogen-korporaation kalustosta varastettu alus toisi vääjäämättä ongelmia kaksosille. Ennen kuin toiminta iski muutoin rauhalliseen avaruusalukseen, kaksikko jutusteli aluksen henkilöstölle, kuten asteroidikoloniassa syntyneelle lähettäjälle. Hahmo on hontelo painovoiman puutteen takia ja hän puhuu rauhallisesti, koska asteroidivyöhykkeen siirtokunnat tukeutuvat viittomakieleen, ja olin hetken huolissani keskusteluvaihtoehtojen osalta. En siksi, että dialogi olisi huonosti kirjoitettua tai kiusallista, vaan koska luulin koko demon pursuavan yhtä pidättyväisiä hahmoja, jotka täsmäisivät vähemmän imarteleviin stereotypioihin – lukijatkin osaavat varmasti kuvitella, millaiset maneerit vaivaavat niin sanottua kovaa scifiä. Luuloni osoitettiin lähes heti vääriksi, koska aluksen henkilöstö on värikästä, kuten puhelias kauppias tai huomaavainen kokki (jonka ruoat vaihtuvat säännöllisesti). Kaikilla oli yllättävä määrä keskusteluvaihtoehtoja. Jo se murto-osa, jonka jokaisesta dialogipuusta näin, osoitti tarkkaan hiottua luonnetta ja kieli hahmoista, jotka eivät tukeudu liikaa vastaavanlaisten scifi-pelien mahdollisiin tavanomaisuuksiin.
Ennen pitkää Protogen kuitenkin tavoitti aluksen ryhmineen. Aluksen viestintälaitteet hakkeroitiin ja kuulimme uhkavaatimuksen, joka kiteytyi sen tarinaosuuden ensimmäiseen valintaan: ”Luovuttakaa varkaat tai saatte maksaa.” Kun vaihtoehtoina oli joko vakuuttaa komentajamme käskemään asema aseisiin tai esittää tyhmää, jotta voimme keksiä toisen keinon, minä ja kanssani demoon osallistunut toimittaja suostuimme jälkimmäiseen haluten pelastaa miehistön hankaluuksilta. Siispä livahdimme ulos pomon toimistosta ilmakanavan kautta. Asiat eivät ihan sujuneet.
Sankarit päätyivät väistelemään luoteja vain hetkeä myöhemmin. He tekivät kaikkensa puhdistaakseen nimemme: varastetun aluksen rekisterikilvet käytännössä vaihdettiin, vastassa oli kourallinen tulitaisteluja kiinnostavissa ympäristöissä (kun vihollisia ammuttiin esimerkiksi aluksen rungolta) ja hiiviskelemäänkin päästiin aluksen asuintiloissa, jolloin ympäristö toi eteen kevyttä pulmanratkaisua. Toisinaan toiminta johti välianimaatioihin ja lisäkohtauksiin tai tilanteisiin, kuten ylimääräisen saaliin keräämiseen tai poluille, jotka olivat seurausta valinnoistamme. Kehittäjät myös kertoivat, mitä olisi voinut käydä, jos olisimme yrittäneet yllyttää aluksen taisteluun tai jos olisimme valinneet muun tavan suorittaa tehtävämme.
Matkalla päähahmo antoi käskyjä kaksoselleen, joka hajotti kentän heikkoja kohtia tai poltti suojia palokranaateilla. Hän ei kuitenkaan ollut ainoa apumme. Aluksen henkilöstö voi nimittäin auttaa, vaikkei itse olisi parhaillaan suorittamassa tehtävää. Meidän tapauksessamme saimme apua aluksen ulkoisten tykkitornien aktivoimiseen, mikä auttoi sisälle olevan uhan kanssa. Maailman realistisia sääntöjä noudattaen hetkellinen painekato vaikutti taistelukenttään, ennen kuin aluksen runko tiivisti tilan. Hahmo kommentoi myös muita, vähemmän merkittäviä valintoja, kuten etenemistahtiamme kentällä ja valitsemiamme reittejä, vaikka hän ei voinut aina auttaa suoraan taistelussa. Mielestäni se on hieno keino tasapainottaa Mass Effectin tyylistä seuralaismekaniikkaa siten, että hahmoilla on parempi mahdollisuus jättää positiivinen vaikutus pelaajaan.
Pelaajan ohjaama taistelu näytti kohtuullisen hauskalta aseiden tehdessä sopivasti vahinkoa ja ääntä, vaikka suojautumismekaniikka ei vaikuta tuovan juuri mitään uutta.
Näkemäni osuus tuo todella mieleen monia vertauskohtia BioWaren teoksiin. Enimmäkseen samanlaisuudet toimivat aika hyvin. En nähnyt monia poikkeavuuksia klassiseen kaavaan, mutta tutuissa ideoissa on modernia vivahdetta ja mekaniikoissa on pieniä säätöjä, kuten etänä toimivat tiimiläiset ja jotkin aiempaa dynaamisemmat ympäristöt. Joka tapauksessa juoni on kaiken keskiössä. En saanut suurta vihjettä siitä, millainen pelin tarina lopulta tulee olemaan, mutta pikakatsaus hahmoihin ja käsikirjoitukseen voitti luottamukseni.
The Expanse: Osiris Reborn -pelin voi nyt lisätä toivelistalle Epic Games Storessa.