Taistelupeleissä pelaajat asetetaan yhtä tai useampaa vastustajaa vastaan. Vastustajia ohjaa joko tekoäly tai muut pelaajat. Taistelupeleihin kuuluu yleensä lähitaistelua, jossa pelaajat ja vastustajat lyövät, torjuvat, heittävät ja potkivat toisiaan sekä koettavat tehdä liikesarjoja, yhdistelmäliikkeitä ja erikoisliikkeitä. Taistelupeleissä on useita valittavia hahmoja, ja hahmovalinta vaikuttaa merkittävästi pelityyliin, jota pelaaja voi käyttää. Karate-taustainen hahmo liikkuu ja ottelee eri tavalla kuin paini- tai nyrkkeilytaustainen hahmo. Taistelutavan lisäksi nopeus, voima, hyppäämiskyky ja teho vaihtelevat. Useimmiten erilaiset kamppailuityylit ottavat yhteen jokaisessa taistelussa.

Modernit taistelupelit voivat olla 2D- tai 3D-pelejä sekä niiden yhdistelmiä. Tapahtumapaikka on taistelupeleissä usein rajattu ja siihen voi kuulua elementtejä, joita ottelijat voivat käyttää apunaan. Näitä elementtejä ovat esimerkiksi tasot, jotka mahdollistavat korkeammat hypyt, sekä pullot tai muut kohteet, joita voi poimimisen jälkeen heiluttaa tai heittää.

Taistelupeleillä on useita eri muotoja. 1v1 on tyypillisin, mutta areenataistelut ovat viime aikoina saaneet paljon huomiota. Areenataisteluissa voi olla useita hahmoja, jotka ottelevat samaan aikaan sitä varten tehdyillä areenoilla. Areenataistelut ovat kaoottisempia ja voivat tukea erilaisia voittokeinoja, kuten muiden pelaajien työntämistä ulos kartalta.

Ottelut rakentuvat kuten nyrkkeilyottelut tai kamppailulajiturnaukset, joissa ottelijat pyrkivät voittamaan vastustajansa jatkaakseen seuraavaan otteluun. Pelaajilla on useimmiten elämäpistepalkki, joka tyhjenee, kun heihin osuu. Kun elämäpistepalkki on täysin tyhjä, pelaaja häviää kyseisen erän. Monissa taistelupeleissä on eriä, jotka antavat pelaajalle useamman mahdollisuuden voittaa. Esimerkiksi kolmen erän ottelussa pelaaja voi hävitä ensimmäisen erän mutta silti voittaa ottelun, jos hän voittaa seuraavat kaksi erää.

Taistelupeleissä on peruspotkuja, -lyöntejä, -torjuntoja ja -heittoja, joita voi liittää yhteen. Kyseessä on ”kombo” eli eräänlainen taito- tai liikesarja, ja näistä on tullut genressä yhtä tärkeitä kuin perusliikkeistä. Liikesarjat ovat seuraava askel, jonka pelaaja ottaa opittuaan pelin perusteet. Liikesarjat tarjoavat taitopohjaista edistystä, joka yhdistyy omaan kykyyn ajoittaa tarvittavat napinpainallukset oikein, jotta hyökkäysliikesarja jatkuu.

Näiden lisäksi taistelupeleissä käytetään usein erikoisliikkeitä, jotka voivat heikentää vastustajaa merkittävästi, päihittää hänet tai tehostaa häviöllä olevan pelaajan mahdollisuuksia otella tasaväkisemmin. Monet erikoisliikkeet vaativat tehoste-energiaa toimiakseen. Usein taistelun yhtälössä on mukana palkki, joka täyttyy ottelun edetessä, ennen kuin tietyt liikesarjat tai napinpainallukset kuluttavat palkin energian. Liikkeestä tulee voimakas, mutta se voi asettaa hyökkääjän haavoittuvaiseen asemaan.

Lähes kaikki taistelupelit on helppo oppia, mutta niiden osaaminen täysin on vaikeaa. Jokaisesta liiketyypistä on perusmuoto, jonka kuka vain pelaaja voi suorittaa. Lyönnit ja potkut ovat perusliikkeitä, joita voi tehdä millä vain taitotasolla. Nappien painamista ilman ajoitusta tai taitoa voidaan kutsua termillä ”button mashing”. Sitä voidaan käyttää loukkauksena uusille pelaajille.

Puolustautuminen vaatii hyvää ajoitusta, sillä hyökkäykseen on reagoitava oikealla hetkellä.

Liikesarjojen ja erikoisliikkeiden oppiminen tekee pelistä kaikille kiinnostavamman ja monipuolisemman. Näissä liikkeissä on vaikeampi onnistua, ja jotkin liikkeet vaativat hyvin tarkkaa ajoitusta.

Joissakin peleissä on kilpailullisia pelaajia, jotka ymmärtävät, miten pelimoottori vaikuttaa pelattavuuteen. He ajoittavat hyökkäyksensä pelin animaatiodatan mukaan. On olemassa verkkosivustoja, joissa on kaavioita, jotka listaavat monien taistelupelien animaatioiden tietoja kuvaruudun eli freimin tarkkuudella. Tällainen pelaaminen on todella haastavaa, mutta tällaisista korkean taitotason tekniikoista ei kannata murehtia liikaa.

Kyllä. Vaikka taistelupelit pohjautuvat pelihallilaitteisiin, joihin kuuluvat sauvaohjaimet ja napit, niitä voi pelata myös näppäimistöllä. Useimpia pelejä ei ole suunniteltu näppäimistölle, joten ohjausta pitää muokata omaan pelityyliin ja mahdollisuuksiin sopivaksi, mutta näppäimistöt ovat toimiva vaihtoehto taistelupelien pelaamiseen.

Kyllä. Useimmat taistelupelit on suunniteltu niin, että ohjain on tehokkain tapa ohjata peliä. Peliohjaimet useine nappeineen, sauvaohjaimineen ja ristiohjaimineen muistuttavat pelihallien pelilaitteita, joille taistelupelit on suunniteltu. Ne tarjoavat täydellisen alustan liikesarjoille ja erikoisliikkeille.

On olemassa myös ohjaimia, jotka on suunniteltu taistelupeleille. On mahdollista ostaa pelihallilaitteiden mukaan suunniteltuja ohjaimia (”fight stick” tai ”arcade stick”), joissa on iso sauvaohjain ja suuret napit. Lähes jokainen taistelupelejä ammatikseen pelaava käyttää tällaista ohjainta.

Kyllä. Vaikka taistelupelien kilpailuhistoria alkaa pelihalleista ja on olemassa tapahtumia, jotka vaativat pelaajien fyysistä läsnäoloa paikan päällä, useimmat taistelupelit mahdollistavat ottelemisen muita pelaajia vastaan online-tilassa. Ottelut vaihtelevat nopeista, panoksettomista tappeluista turnauksiin, joissa edistystä seurataan portaittain.

Online-pelaaminen on tärkeä tekijä, joka vaatii peliltä vankkaa koodia nettiin yhdistämisen osalta. Koodin avulla pelaajat voivat saada yhteyden toisiinsa pelissä. Kuten mainitsimme, ajoitus on tärkeä elementti taistelupeleissä, joten nettikoodin on heijastettava tarkasti kunkin pelaajan ajoituksia.

Tehosteet ja taidot ovat olennainen osa lähes jokaista taistelupeliä. Niillä on monia käyttötarkoituksia. Pienempiä tehosteita voidaan käyttää vastustajan hillitsemiseen tai nopeana lisäkeinona, jolla vahingoittaa perääntyvää ottelijaa. Muunlaisilla tehosteilla voi saada ylivoimaa, jolla vastustajaa voidaan heikentää, tai hänet voidaan jopa voittaa tehokkaalla liikesarjalla. Olivatpa tehosteet millaisia vain, niiden käyttö on tärkeää oppia, ja niiden avulla häämöttävä häviö voi muuttua voitoksi.