Vuoropohjaiset strategiapelit ovat strategiapelejä, joissa pelaajat pelaavat vuorotellen yksittäisten yksiköiden siirtämisen jälkeen reaaliaikaisen pelaamisen sijaan. Pelaajilla on aikaa miettiä kutakin siirtoaan, mikä mahdollistaa suunnittelun ja ennakoinnin. Shakki on vuoropohjainen strategiapeli, kuten monet muutkin klassiset lautapelit. PC:llä pelattavissa vuoropohjaisissa strategiapeleissä voi olla enemmän yksiköitä, enemmän vuoroja sekä erilaisia karttoja ja teemoja, mutta ne ovat saaneet innoituksensa perinteisistä lautapeleistä.

Kahden pelaajan pelissä kummallakin pelaajalla on yksiköitä siirrettävinä. Pelikartta sopii yhteen teeman kanssa – kyseessä voi olla esimerkiksi sotapeli, jonka taistelu on tapahtunut todellisuudessakin, tai scifi-taistelu, jossa avaruusolennot pyrkivät ottamaan kadut haltuunsa. Kartoissa on ruudukko, jonka ruudut ovat neliöitä tai kuusikulmaisia, ja pelaajat on lukittu niihin. Tämä auttaa pelaajia ymmärtämään liikkeiden ja tulevien hyökkäysten etäisyyden ja kulman.

Kullakin pelaajalla on oma vuoronsa. Usein heillä on tietty määrä toimintapisteitä (AP eli action points), joita kukin yksikkö voi käyttää, ja toimintapisteet vähenevät liikkeen, hyökkäyksen tai puolustuksen myötä. Pelaajan tehtävä on tasapainottaa pisteitä taistelun kulun mukaan. Kaikki pisteet voidaan käyttää vain yksikön siirtämiseen parempaan asemaan, ja vuoro päättyy ilman taistelemista. Pelaajalla on hallittavanaan useita yksiköitä, ja hänen täytyy tehdä useita siirtoja yhden vuoron aikana. Kun vuoro on luovutettu, pelaajan täytyy odottaa vihollisen reaktiota ja seurata, minkälaiseksi tilanne muodostuu.

Yksiköt reagoivat luokkansa perusteella. Jos lähitaisteluyksiköitä sijoitetaan vihollisruudun vierelle, tuloksena on todennäköisesti hyökkäys. Tarkka-ampujayksikön voi sijoittaa korkeammalle ja se voi hyökätä pidemmän etäisyyden päästä. Jokaisessa iskussa huomioidaan jokaisen yksikön isku- ja puolustusominaisuudet. Eli jos lähitaisteluyksikkö saa aikaan viisi vahinkopistettä ja puolustajalla on vain neljä pistettä elämää jäljellä, on lähes varmaa, että onnistut peittoamaan kyseisen yksikön. Joissakin peleissä puolustus ei ole aivan yhtä tärkeässä roolissa, ja niissä sattuma voi määritellä täyden iskun voimakkuuden. Joskus hyökkääjä saattaa esimerkiksi ampua täysin ohi.

Vuoropohjaisten strategiapelien tahti on hitaampi kuin reaaliaikaisten strategiapelien. Jotkin kampanjat voivat kestää päiviä, kun kukin pelaaja puntaroi taistelun ja koko käynnissä olevan sodan tilaa. Pelejä saatetaan pelata jopa sähköpostin välityksellä. Kärsivällisyys on avainasemassa vuoropohjaisissa strategiapeleissä.

Kyllä. Itse asiassa yhdessä kuuluisimmista tämän genren peleistä voidaan nimetä ja muokata yksiköitä, mikä tekee niiden menettämisestä taistelukentällä erityisen tuskallista.

Genren klassiset pelit ovat abstrakteja pelejä, joissa ei ole väkivaltaa. Esimerkiksi shakissa vain liikutellaan pelinappuloita laudalla, joten taistelua tai väkivaltaa siinä ei ole. Nappulat vain poistetaan laudalta.

Vuoropohjaiset strategiapelit PC:lle keksittiin todennäköisesti 1970-luvulla. Silloin kehitettiin digitaalisia versioita shakista elektronisille laitteille, joita alettaisiin kutsua PC:iksi. Niitä olisi tosin vaikea tunnistaa PC:iksi nykyisiin järjestelmiin verrattuna.