Toimintaseikkailupelit kuuluvat maailman suosituimpiin peleihin. Pelaajat ohjaavat hahmoa, jolla on useita taitoja ja joka voi liikkua monella eri tavalla, ja kohtaavat ​​haasteita pelin eri vaiheissa. Jotkut pelit perustuvat tasoihin, mutta genre on omaksunut myös avoin maailma -mallin. Pelaajien täytyy taistella, hyppiä, kiivetä ja kerätä saalista edetessään maailmassa.

Toimintaseikkailupeleissä ei ole yhtä ainoaa standardia. Ne voivat olla 2D-, 3D- tai yksinkertaisia pelejä ​​tai niissä voi olla monimutkaisia hahmopuita, joissa on roolipelielementtejä. Yleensä pelaaja on pelin ainoa todellinen sankari. Sankari on hahmo, johon kerronta nojaa tarinan eteenpäin viemiseksi. Hahmo voi olla sankari vastentahtoisesti, kohtalon valitsemana tai vaikka vain omasta tahdostaan. Tehdyt valinnat vievät sankaria eteenpäin hänen eeppiseltä tuntuvassa tehtävässään.

Pelaajien kohtaamat haasteet ovat sekoitus muun muassa pulmia, liikkumista ja taisteluita. Tehtäviä voidaan täydentää sivutehtävillä, etsintätehtävillä, apua tarvitsevilla ei-pelattavilla hahmoilla tai yksinkertaisilla saalisjahdeilla. Genreen on tullut mukaan roolipelien elementtejä, kuten hahmojen muokkaaminen, tilastot, teknologiapuut ja keskustelut. Rajat eivät ole kovin selkeitä nykypäivänä.

Nykypäivän genreistä monet voidaan luokitella toimintaseikkailupeleiksi. Esimerkiksi soulslike-pelejä voidaan pitää toimintaseikkailupeleinä. Niiden monimutkaiset maailmat muistuttavat roolipelejä, mutta ne ovat taistelupainotteisia ja niissä on paljon pomotaisteluita, saaliita ja tutkimista. Selviytymiskauhupeleissä genren kanssa yhteistä ovat seikkailumekaniikat, saaliin kerääminen ja taistelut. Metroidvania-pelit ovat usein 2D-toimintaseikkailupelejä, joissa pulmat ja tutkiminen ovat avainasemassa taistelun lisäksi.

Jos pelaajalla on paljon tekemistä ja hänen on luotettava ennen kaikkea hahmon fyysisiin taitoihin, kyseessä on luultavasti toimintaseikkailupeli.

Useissa toimintaseikkailupeleissä on omat kirjoittajatiiminsä, jotka rakentavat maailmaa, jota pelaajan täytyy tutkia. Teemat voivat vaihdella yksinkertaisista tarinoista, joissa esineitä täytyy kaivaa esiin pulmien täyteisistä haudoista post-apokalyptisiin peleihin, joissa ihmiset ovat unohtaneet menneisyytensä ja uudet olennot ovat valloittaneet maapallon. Monet suurimmat toimintaseikkailupelit pyrkivät tarjoamaan hyvän juonen, mieleenpainuvat hahmot, juonenkäänteitä ja tyydyttävän lopputuloksen.

Lähes kaikissa toimintaseikkailupeleissä on pulmia, jotka haastavat pelaajaa ajattelemaan ja selviytymään eri tilanteista. Jotkut pulmista ovat yksinkertaisia ​​logiikkapulmia, jotka voi selvittää pienellä pohdinnalla. Toiset ovat tasoja, joita pelaaja voi järjestellä uudelleen liikuttamalla valtavia vipuja ja siirtämällä alustoja ympäriinsä.

Se on kysymys, johon ei ole oikeaa vastausta. Paras määritelmä on, että toimintaseikkailupelissä pelaajat voivat selviytyä tasojen haasteista fyysisesti, kuten juoksemalla ja hyppimällä, kun taas roolipelissä on yleensä useita menetelmiä, joita pelaaja voi käyttää haasteiden suorittamiseen. Roolipelit ovat monimutkaisempia, ja niissä pelaajat voivat selviytyä ongelmista jopa vain avaamalla sanaisen arkkunsa.